Olennaisimmat tekstini uudelle lukijalle

Paras tapa elää

Mindfulness, tietoinen läsnäolo, hetkessä eläminen, hitaasti eläminen…

Ja koko elämän eläminen yhtenä tilanteena.

Romuta vanha aikahorisonttisi. Seuraava minuutti, seuraava tunti, seuraava päivä, seuraava viikko, seuraava vuosi ja seuraavat kymmenen vuotta ovat sama asia, ja kaikista niistä kannattaisi tehdä mahdollisimman hyvä. Näin elämä ei mene yhdessä hujauksessa, vaan saat siitä irti kaiken, mitä voit siitä saada irti.

Pelosta ja varmaan jostain muustakin vapautuminen

Ihmiset ovat ensisijaisesti heidän oma näkökenttänsä. Sen lisäksi he puhuvat suullaan, liikuttavat ruumistaan ja ilmehtivät. He eivät ole heidän kasvonsa. Ja sinussa heräävät kehotuntemukset kuten pelko ovat vain kehotuntemuksia. Niistä ei ole pakko välittää ja ne voivat heikentyä. Oikeasti sinun ja muiden ihmisten välissä on vain tyhjää tilaa, mutta mielesi voi kirjoittaa siitä puoliautomaattisesti kauhushow’n. Pahimmassa tapauksessa joudut tappelemaan, mutta mitään ei tarvitse pelätä. (Tappelun mahdollisen häviämisen — kyse on kai oikeista ja vääristä valinnoista — voi käsitellä etukäteen: todellisuus nyt vain sallii sellaisen tapahtumisen.)

Kaiken alku

Tolkullinen olemassaolottomuus vai tolkuton aluton? (”Kelaa niin paljon taaksepäin kuin haluat. Sen alkua ei löydy.”)

Vastauksen täytyy olla jompikumpi. Se tarkoittaa, että asioita voi tapahtua ilman syytä: aluton on ollut aina, eikä mikään aiheuttanut sitä, ja ei-mistään tulleella ei voi olla syytä, koska ennen sitä ei ollut mitään.

Onko niinkin ihmeellisen asian kuin vapaan tahdon — ja ”yliluonnollisenkin” — olemassaoloon helpompi uskoa kaiken alun ihmeellisyyden tajuamisen jälkeen?

(Tai monta alutonta asiaa? Joita voi kutsua eri asioiksi?)

Aika

Voiko sama tapahtuma tapahtua samalla nopeudella lyhyemmässä ajassa? Voiko aika olla olemassa? Vai onko kyse vain muutoksesta kuten nopeutumisesta ja hidastumisesta?

Epäilen että aika on välejä. Mittatikkujen kuten kopautusten tai viisarin heilahdusten välejä. Väleillä on pituus. Ne voivat olla tasamittaisia. Tapahtumilla on väleillä mitattava kesto.

Erityisen suhteellisuusteorian tukeman eternalismin mukaan menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa. Pidän menneisyyden ja tulevaisuuden olemassaoloa käsitteellisesti mahdottomana. Jos ne ovat olemassa nyt, kyse on nykyhetkestä. Aikamatkustus olisi paikasta toiseen siirtymistä nykyhetkessä.

Uskon että tapahtumat ovat ihan hiton ”absoluuttisia” ja vaikka ”tarkkarajaisia” ja siksi uskon jopa täysin absoluuttiseen tapahtumajärjestykseenkin. Tapahtumat tapahtuvat tismalleen siellä, missä ne tapahtuvat tismalleen silloin, kun ne tapahtuvat; yksi toisensa jälkeen, yhtä aikaa tai osittain yhtä aikaa. Havaitseminen on toinen kysymys.

Vapaa tahto ja tietoisuus

Olet tietoisuus eli tietoisen kokemuksen kokijayksilö. Voit olla tajuissasi tai tajuton.

Tunnistat oman tajuissaolosi ja oman olemassaolosi. Saat täyden varmuuden niistä.

Tietoisuus voisi mahdollisesti olla hieman unihalvausta rajummassa tilassa tajuissaan mutta ilman vapaata tahtoa tai illuusiota siitä. Mikään teko, edes pelkkä tahtomusteko, ei onnistuisi tai tuntuisi onnistuvan silloin sinulta. Et voisi edes yrittää liikuttaa raajaasi. (Etkä edes tahtoa yrittää liikuttaa raajaasi?) Voit tietää millainen sellainen tila olisi kuvittelemalla ja näyttelemällä sen.

Vain tietoisuus voisi olla vapaa, joten olemme ainakin puolivälissä mahdollisuutta vapauteen. Muu on kuollutta ainetta tai muuta olevaista. Siellä ei olisi tekijää. Olemme kyllä kai aineesta riippuvaisia. Siis aivojen pyörittämiä tietoisuuksia. {Ellemme sitten siirry kunnolla yliluonnollisen maailmankuvan puolelle ja pohdi vaikkapa tietoisuudettomien henkiolentojen vapautta.}

Tunnistat muutakin kuin tietoisuutesi ja tajuissaolosi olemassaolon. Esimerkiksi teoiltasi tuntuvia tapahtumia. Jos vapaudettomuus on totta, kyse on ”mukateoista” (tahdon [tahto liikuttaa kättä illuusiolla sen itse valitsemisesta] ja tahdotun tapahtuman [kädenliikutus illuusiolla sen tekemisestä itse] tapahtumisesta peräkkäin) ja jos vapaus on totta, kyse on teoista. Tunnistat niiden alun ja lopun.

{Tahto ja toiminta vaikuttaisivat tapahtuvan suht yhtäaikaisesti.}

(Teko, jonka syy ei ole vapaus, ja jonka tilalla ei olisi voinut olla toista tekoa, ei minusta ole oikea teko.)

Voit myös tunnistaa ilmeisesti ulkopuolisten voimien, kuten hyvin voimakkaan tuulen tai toisen henkilön, liikuttavan kättäsi. Nämä tapahtumat eivät tunnu omilta teoiltasi. Asiat olisivat hyvin hullusti, jos ne olisivat, joten olet luultavasti oikeassa.

Kallistun siihen, että tunnistat oikein loputkin: tietoisuuksilla on kyky saavuttaa täysin vapaan tahdon tila. Olemme siinä suurimman osan ajastamme.

Laboratoriotutkimuksissa havaittu valmiuspotentiaali ei kumoa vapaata tahtoa. Se on kyllä kiinnostava. Tapahtuuko 0,3 sekuntia ennen jokaista tekoasi todella niihin liittyvä aivotapahtuma? Onko koehenkilö ikinä yrittänyt rikkoa ennustetta, jonka hän näkee monitorissa edessään? Eikö hän ikinä voisi tehdä tekoa yllättäen? Havaittaisiinko tiedostamattomasti aluillaan olevien tekojen tietoisia pysäyttämisiä?

(Kun Libet’n kokeessa koehenkilö ilmoittaa tehneensä päätöksen liikuttaa sormeaan, kyse ei ole nähdäkseni oikeasta päätöksestä. Ihminen ei toimi niin. Oikea päätös on vasta sormen liikahduksessa.)

[A. Kova determinismi: Maailmankaikkeus aiheuttaa tahtosi liikuttaa kättäsi, kätesi liikkumisen ja illuusiosi niiden tekemisestä itse.

B. Kompatibilismi: Se lasketaan vapaudeksi.

C. Agentti-kausaalinen libertarianismi: Sinä vapaana agenttina ja tässä suhteessa muusta maailmankaikkeudesta riippumattomana olet syy tahdollesi liikuttaa kättäsi ja sen liikkumiselle.

Jotkut uskovat satunnaisuuden olemassaoloon. Sekin olisi minusta vapaudettomuutta kuten determinismi.]

Eläimistä

Onko teurastamiseen päättyväkin elämä sellainen lahja tuotantoeläimelle, että niiden antamisen jatkamista on syytä tukea?

Voiko eläintuotanto ikinä olla hyväksyttävää? Onko se aina hieman rumaa ainakin?

(Vai huomaavatko ne edes elämäänsä?)

Pitäisikö eläinoikeuspuheeseen lisätä täsmennys, että kyse on myös eläinten oikeudesta jäädä syntymättä? Mihin asti eläintuotantoa voidaan puolustaa sillä, että näin eläimet saavat elämän? Lievittääkö se ainakin aivan uniikilla tavalla lihansyönnin rumuutta?

(Eläin ei olisi voinut syntyä kovin toisenlaiseksi tai aivan toiseen paikkaan. Potentiaali sille oli tietynlaista ja se — ja sitä oli vain se — oli vain tietyissä paikoissa. Ainoa toinen vaihtoehto tämän asian suhteen oli olevaksitulemattomuus. Lisäksi on sitten se, mikä voi mennä monella tavalla.)

Ihmiselämänkin voi ottaa antinatalistisesti, mutta itse kyllä tasaannuin muualle.

Onko esimerkiksi ”kalanviljely” rumaa ”todellisuudella leikkimistä”? (Tietoisuusmuovailuvaha?) Kaunis elämä ei taida sisältää sellaista.

Voitko ikinä minimoida eläinten kärsimyksen ja ennenaikaisten kuolemien määrän, hyönteiset mukaan lukien, syömällä jotain muuta kuin kasveja?