Sukupuolista II

Kuniyoshi Utagawa, Miyamoto no Musashi hyökkää jättivalaan kimppuun. (https://commons.m.wikimedia.org/wiki/File:Miyamoto-Musashi-Attacking-Giant-Whale-Utagawa-Kuniyoshi.png)

Epäilen, että kaltaisiani (rationaalinen moraalinen) miehiä tai naisia ei juurikaan ole. Luulen, että keskivertonainen ei ole vastinparini tässä suhteessa. Voiko olla, että keskivertomies ei myöskään ole hänen vastinparinsa vaan muutaman pykälän pahempi? Eivätkö naiset tajua tätä? Onko heidät myös mahdotonta saada tajuamaan se? Onko heistä tehty sellaisia?

Muistan, kuinka päiväkodissa minua kohtaan aikaisemmin ystävälliset tytöt muuttuivat yksi toisensa jälkeen jotenkin ”pikkumyymäisiksi”. Miten tytöt kasvatetaan?

”Miehet ovat sellaisia.”, naiset sanovat sen sijaan että sanoisivat: ”Miehemme eivät ole musashi-tyypin miehiä.”?

{Voiko myös homoilla olla vähemmän tietävä ja vähemmän paha seksipartneriluokka?}

Haluavatko kaikki miehet olla ”hyviä kovia jätkiä”? Onko se paras tyyli? Häiritseekö joitakin miehiä, jos joku on oikeasti sellainen?

Minulla on muisto äidistäni kertomassa, että hän etsi hyväsydämisimmän helvetin enkelin isäkseni. Kävikö tälle huonosti elämässä? Olivatko kummatkin vanhempani jo ”zombeja” tehdessään minut? Huijattiinko heidät ”saatananpalvojiksi”? (Johdatella henkilö tekemään jotain, mitä hän ei tekisi, jos tietäisi jotkin seikat? Jättää tietoisesti nämä seikat kertomatta? Suositella tietoisesti henkilölle jotain, mikä ei ole paras hänen itsensä kannalta?)  Eikö epäreiluus olisi ollut heille lopulta tärkeää, itsessään tai välineenä, toisin kuin hyvin monille muille?

{Entä kun nainen saa tietää tästä kaikesta, esimerkiksi siitä mitä minulle ja vanhemmilleni tapahtui? Meneekö hän miesten silmissä pilalle sekä silloin, kun se häiritsee häntä että silloin, kun se ei häiritse häntä?}