Kiusaajiani Nokialta 90–00-luvuilta ja mitä minulle tapahtui

Luotu DALL·E 3:lla ohjeestani

AB. Muun muassa pakotti minut syömään hämähäkin päiväkoti-ikäisenä. (Muistan kuinka olimme leikkimökissä ja hän sanoi, ettei päästäisi minua pois, jos en söisi sitä. Sen jälkeisiä tapahtumia en muista kunnolla. Hän kai työnsi sen suuhuni. Muistan äitini kertoneen minulle vuosia myöhemmin, että AB teki sellaisen asian minulle.) Tunkeutui silloin myös veljensä kanssa kotiini, lukitsi oven kylpyhuoneeseen, jotta äitini ei pääsisi sinne, ja työnsi ulostetta suuhuni. Toisessa tilanteessa hän työnsi kissan ulostetta hiekkalaatikosta suuhuni. Ollessani päiväkoti-ikäinen hän potkaisi minua kiveksille. (Muistan että äitini vei minut lääkärin tarkastettavaksi sen jälkeen ja että valitin, kuinka kukaan ei tehnyt mitään AB:lle. Potilastiedoistani ei löydy merkintää tällaisesta.) AB kertoi myös raiskanneensa minut pikkulapsena. En itse muista sitä tapahtumaa kunnolla. Välillemme muodostui (huono) kaverisuhde alakouluiässä. Yläkouluiässä yritin katkaista välit häneen. Hän suuttui ja opetti alla mainitut koulukiusaajani LK:n ja JR:n hypnotisoimaan minua. AB oli itse aiemmin sotkenut elämääni hypnoosilla. ”Jos mä en saa sua, niin kukaan muukaan ei saa saada sua.”, hän sanoi yhdessä tilanteessa alakouluiässä. AB kertoi heidän hypnotisoineen minut masentuneeksi hänen ohjeidensa mukaan. ”Oisko kannattanut olla mun kaveri?”, hän sanoi minulle. Minut ainakin hypnotisoitiin yläkoulun (Nokianvirran koulu) käytävällä unohtamaan oloani ja itsetuntoani kohottaneita tapahtumia. Kerran AB:n kiusatessa minua kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuisi, jos joku tekisi hänelle samoin. Hän vastasi: ”Mutta kun kukaan ei tee. Joten miten se tähän liittyy? Miks tota aina kysytään?” AB ja hänen veljensä valvoivat, etten muistaisi ja paljastaisi heidän äitinsä (AL) hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti pikkulapsena. Hän ei myöskään halunnut, että tietäisin äitini hyväksikäyttäneen minua, jos se tarkoittaisi sitä, että soittaisin poliisille. (Muutama muistinmenetykseeni päättynyt keskustelutilanne tästäkin aiheesta siis sattui.) AB kertoi minulle kouluiässä, että hän on sadisti. Ollessamme päiväkoti-ikäisiä hän kertoi minulle palvovansa Saatanaa. Minulla on muisto AB:sta aiheuttamassa minulle syömishäiriö hypnoosin avulla varhaislapsuudessani. Hän sai ruoan maistumaan minusta pahalta. (”Saat sitten syödä koko ajan lempiruokaas.”, muistan hänen puhuneen minua vastaanottavaisemmaksi. Pidin vain kalapuikoista ja porkkanaraasteesta sen jälkeen. Perunat saivat minut oksentamaan. Äitini vei minut ainakin kerran syömättömyyteni takia Nokian terveyskeskukseen. Tuttuun tapaan tästä koko aiheesta ei ole ainuttakaan merkintää potilastiedoissani.)

JH. Muun muassa piti minusta kiinni, kun AB:n veli, jo kuollut (Tai niin he ainakin sanoivat minulle.) DB, potkaisi polveni sijoiltaan. Olin neljä tai viisi ja hän kaksi vuotta vanhempi. Hyökkäsi toistuvasti AB:n ja tämän veljen kanssa kimppuuni, kun leikin yksin ulkona. Kysyin alakouluiässä (Minulla oli ”huono kaverisuhde” häneenkin.) häneltä, miksi hän teki niin ja hän vastasi ilman, että vaikutti muuttuneen: ”Se oli kivaa. Sä et pannut yhtään vastaan.” Kerran hän kiusasi minua: ”Et tiedä, mitä me tehtiin sulle lapsena.” ”Kuka sut on opettanut iskemään naisia!?”, JH kerran kovisteli minua kateudesta vihaisena, kun olin alakouluiässä. ”Jätkä ei enää mee paniikkiin.”, hän sanoi minulle yhdessä tilanteessa. Muistan ainakin AB:n aiheuttaneen minulle paniikkikohtauksia pikkulapsena — hän järkytti minua paljastamalla pahuutensa — ja ilmeisesti myös JH oli mukana sellaisessa. Hänellä oli ala-asteiässä tapana polttaa muurahaisia suurennuslasilla. Ryhdyin ainakin kerran tekemään sitä hänen kanssaan.

(Yksinhuoltajaäitini, EM, ei hankkinut minulle apua, koska pelkäsi että minut huostaanotetaan. Kuulin hänen sanovan niin puhelimessa. Hän ei panostanut yhtään hyvinvointiini, mutta piti minua kai omaisuutenaan, josta ei halunnut luopua. ”Lopeta se voliseminen!”, hän huusi, kun halusin päiväkotiin kavereideni luo. Hän luki nelikymppisenä ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin, kun minua rääkättiin pihalla, ei menestynyt hyvin ja ryhtyi myöhemmin siivoojaksi ja lehdenjakajaksi. EM hyväksikäytti minua seksuaalisesti joitakin kertoja päiväkoti- ja ala-asteiässä ja sen jälkeen hypnotisoi minut unohtamaan tapahtuneen. Hän oli lisäksi hoarder. Häpesin kotiani, enkä kokenut pystyväni tuomaan ketään sinne. Minulla on myös muistoja lastensuojelun asiakkaana olemisesta pikkulapsena, mutta sellaista ei löydy potilastiedoistani. Muistojeni mukaan äitini myös kertoi minulle vanhempana lapsena, että minut yritettiin ottaa huostaan pikkulapsena. ”Mutta me käytiin (kummitätini) A#:n kanssa hakemassa sut pois sieltä.”, hän sanoi. En tiedä, voiko tuollaista tapahtua. Yksi tämän alueen muistoistani on äitini houkuttelemassa minua karkkirasian kanssa tulemaan takaisin kotiin, kun olen jossain laitoksessa. Kerran alakouluiässä ulkoa kotiin palattuani äitini kysyi minulta vihaisena, olinko puhunut tytöille, kun olin niin punainen. Hän sanoi ettei pidä siitä, kun yritin hämmentyneenä kysyä, mitä vikaa siinä oli.)

SL. Tiputti tahallaan hyllyn pääni päälle, kun olin alakouluiässä.

TK. Muun muassa ampui minua kuulapyssyllä silmään. Osui onneksi silmäluomeen. Sai tietää äitini hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti ja kiusasi siitä vimmatusti. ”Mee nussiin äitiäs!” (En uskonut sitä todeksi.)

LK. Kiusaaja alakoulusta (Myllyhaan koulu) lukioon. ”Jos paljastat mut aikuisena, esitän vaan, että olen muuttunut.”, hän sanoi minulle Nokian lukion käytävällä. Alakoulussa: ”Jos kerrot opettajalle kiusaamisesta, me kaikki muut pojat vaan kiistetään se. Et saa ketään todistamaan puolestasi.” Yläkoulun pukuhuoneessa muille pojille teoistaan alakoulussa: ”Mä yritin tuhota sen jo ala-asteella, mutta tytöt alko puolustaan sitä.” Ilkkui Nokianvirran koulun käytävällä hypnotisoituaan minua: ”Se ei muista. Ei muistuteta sitä.” & ”Se ihan selvästi pitää itseään rumana.” En ymmärtänyt, mistä hän puhui, mutta pidin kyllä itseäni rumana. LK (yhdessä muiden kanssa kai) myös hypnotisoi minut unohtamaan yläkoulussa tilanteeni tytön S kanssa. Olin päättänyt alkaa seurustella hänen kanssaan. Myöhemmin hän suuttui muistamattomalle minulle ja antoi neitsyytensä yhdelle kiusaajistani tietämättä, mitä he olivat minulle tehneet. ”AB:n suunnitelma toimi täydellisesti.”, LK sanoi S:stä Nokian lukiossa minulle ja poikajoukolle kiusatessaan minua tapahtuneesta. ”S on mun Facebook-kaveri!”, hän sanoi ja naljaili sillä, että tämä ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Minulle sattui muistinmenetys traumareaktiona; tein sen kai jossain määrin itse itselleni järkytystä paetakseni. LK kertoi minulle pyrkivänsä käännyttämään muut lukiossa minua vastaan. Siellä hän myös aiheutti minulle paniikkikohtauksen (joka johti muistinmenetykseen) sanomalla: ”Arvaa kuka on myös psykopaatti? Sun äitis.” Hän sanoi siellä myös: ”Me tehtiin susta masentunut. Enää sä et vie tyttöä keltään.” LK:n äiti toimi vanhempainyhdistyksessä, tiesi poikansa olevan psykopaatti tai vastaava ja tiesi hänen kiusaavan minua. Hän ei kuitenkaan seurannut tilannetta. ”LK on sellainen, että ainoa ratkaisu tässä tilanteessa on se, että teistä tulee kaverit.” — tai jotenkin hieman toisin sanoin — minulle sanottiin alakoulun alkuvaiheessa LK:n kiusattua minua jo ennen kuin tytöt alkoivat ihastua minuun. (Sama pätee joihinkin muihinkin tämän kirjoituksen lainauksiin. Jotkut lauseet muistan sanatarkasti, mutta kaikkia en ihan. Muistan sananvaihtojen asiasisällön silti selkeästi.)

HT. Suuttui ja sanoi menettävänsä tyttöjen kiinnostuksen, kun olin kutsunut häntä kieroksi heidän kuullen alakoulussa. Sai jotenkin (nolaamalla kai?) aiheutettua punastelun alkamisen minulla neljännellä luokalla. ”Se on sun hermostossa, etkä pääse siitä ikinä eroon!”, hän sanoi. (Epäilen hämärästi muistaen, että hän nolasi minut kertomalla luokkahuoneessa minun nukkuneen samassa sängyssä äitini kanssa. Tein niin silloin jonkin aikaa — yleensä jalat päinvastaiseen suuntaan kuin äitini — pitämättä sitä erikoisena, ellen pysähtynyt ajattelemaan sitä. Epäilen että sekin tehtiin minulle hypnoosilla tai hypnoosin sukuisilla mielenhallintakeinoilla kuten osa muistinmenetyksistäni ja osa seksuaalisesta hyväksikäytöstäni äitini toimesta.  (Kerran tai kahdesti pikkulapsena en mahdollisesti tajunnut mitä tapahtui ja kerran se tapahtui nukkuessani. Pidin äitiäni rumana ja vanhempana lapsena minulla oli ymmärrys siitä, mitä seksi on. En usko siksi sen olleen ikinä suostumuksellista ja tietoista kuten AL:n kohdalla — kunnioitus kyllä puuttui silloinkin. Muistan myös torjuneeni järkyttyneenä äitini seksiehdotuksia. Saatoin sanoa hänelle, että hän on äitini, sen lisäksi, että kutsuin häntä rumaksi. Muistoni muista hyväksikäyttötilanteista äitini kanssa ovat sumeita ja hänen on täytynyt saada aiheutettua ne jollain muulla tavalla.) Muistan äitini maanitelleen minua takaisin, kun olin lähtenyt omaan sänkyyni tai mennyt nukkumaan sinne, ja ehkä jopa onnistuneen siinä.) Kiusasi siitä paljon alakoulussa ja yläkoulussa. Epäilen jonkun aikuisen opettaneen hänelle, kuinka se tehdään. Nautiskeli ja ylpeili minulle aiheuttamallaan kärsimyksellä: ”… ja sitten sä alat punastella.” ”Se ei uskalla tapella.”, hän ja MJ naureskelivat Nokianvirran koulun käytävällä. HT:nkin äiti oli vanhempainyhdistyksessä ja tiesi hänen kiusaavan minua. ”Sen kiusaaminen ei toimi, jos se muistaa olevansa tyttöjen suosikki.”, HT sanoi alakoulussa. ”Anna anteeksi tai me jatketaan sun kiusaamista.”, hän sanoi hänestä ja LK:sta minulle ala-asteen viimeisinä päivinä. Kieltäydyin ja sanoin: ”Sitten jatkatte.” Tiesi yläasteella, että minua hypnotisoitiin, ja mitä tapahtui S:n kanssa, ja sanoi ettei hän osallistunut siihen mitenkään.

##2. Ei hyväksynyt ala-asteella sitä, että tytöt pitivät minusta enemmän kuin hänestä. Osallistui kaikkien muiden luokkani poikien kanssa kiusaamiseeni tämän asian takia. ”Kaikki pojat on mun puolella.”, LK pystyi kiusaamaan minua kolmannella luokalla kai. ”Sä et hanki rautoja, koska sä pelkäät, että me kiusataan sua. Me saatiin rumennettua sua.”, ##2 sanoi minulle. Oli samassa yläkoulussa ja lukiossa, eikä osoittanut katumusta. (Muokkaus 13.7.2024: nimi muutettu, koska muistot eivät tunnu aivan sataprosenttisen varmoilta. Löisin vetoa niiden totuuden puolesta, mutta en voisi oikeussalissa vannoa niin käyneen. Ja jo puuttumattomuus sen tyyppiseen kiusaamiseen, jota kyseinen henkilö todisti…)

MA. Kiusaaja alakoulussa. Käyttäytyi usein ystävällisesti minua kohtaan, mutta oli oikeasti kiusaaja ja kiusaajien puolella. Jätti yleensä suorasanaisen kiusaamisen muille. Katsoi minua ja virnuili ivallisesti, kun kuvaamataidon tunti, jonka äitini oli sijaisena pitänyt, oli päättynyt. Olin viettänyt suuren osan tunnista otsa pulpettiin painettuna sormet korvissa ja silmät kiinni. Häpesin ja inhosin äitiäni niin paljon.

JR. ”Mä tuhoan sun itsetunnon.”, hän sanoi minulle Nokianvirran koulussa. Otti juoksemalla vauhtia ja potkaisi minua yllätyshyökkäyksenä, niin että löin takaraivoni lattiaan koulun käytävällä. Nokian lukiossa hän kiusasi minua sylki lentäen masennuksestani sanoen, että hippokampukseni kutistuu ja teen lopulta itsemurhan. Tiesi äitini hyväksikäyttäneen minua, mutta auttamisen sijaan kiusasi siitä. ”Sä elät helvetissä, mutta et tiedä sitä.” En tajunnut, mistä hän puhui. JR harrasti judoa ja osasi kuristaa minut tajuttomaksi (jälleen yksi väylä aiheuttaa minulle muistinmenetys) Nokianvirran koulun pukuhuoneessa. Suuttui yläkoulussa, kun kerroin yhdestä kiusaamistapauksesta (Hän antoi minun kuunnella mp3-soitintaan ja laittoi sitten äänenvoimakkuuden täysille. Sanoi tehneensä sen, jotta saisin tinnituksen, enkä voisi enää ikinä nauttia hiljaisuudesta.) tytölle, johon hän oli ihastunut. Tämä ilmeisesti kylmeni hänelle tajuttuaan, millainen hän on. ”Sä veit multa N:n!” Hän sanoi pilaavansa kostoksi elämäni AB:n avulla. Kiusasin häntä itse alakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla haukkumalla häntä läskiksi. Ihminen, joka ei ole täysin paha, voi kiusata ja ihminen, joka on täysin paha, voi joutua kiusatuksi… ”Tiedätkö miksi tytöt jätti sut yksin? Koska me kiusataan sua.”, JR kertoi minulle kasiluokalla tyytyväisenä. (Yksi tyttö oli sanonut minulle, että oli parempi tehdä niin, koska muuten he kaikki ihastuisivat minuun. Toinen sanoi, että olisin muuten pulassa poikien kanssa.) ”Me vaan esitetään ystävällistä sulle oppituntien aikana.”, hän sanoi minulle äidinkielen tunnilla ysiluokalla. Kun LK jostain syystä yritti lopulta ei-kiusaamistarkoituksessa kertoa minulle lukiossa äitini hyväksikäyttäneen minua (”Älä tapa mua sitten kun muistat.”, hän sanoi.), tuli JR kerran väliin: ”Ei! Se ei saa päästä vapaaksi!” Hän ilkkui lukiossa myös tehneensä minut masentuneeksi ja kertoi, ettei seksi kiinnosta minua sen takia. ”Sulta menee nuoruus hukkaan. Me eletään se.”, hän sanoi siellä.

VP. Kiusasi minua yhdessä JR:n kanssa Nokian lukiossa. He tulivat kerran iholleni käytävällä ja JR sanoi: ”VP on sua parempi filosofiassa. Ja koulun kovin naistenmies. Se voisit olla sinä.”

MR. Kiusasi ja häiritsi jollain ilkeillä sanoilla Nokian lukiossa ja sanoi syyksi sen, että olin saanut yhden kiusaajani, hänen kaverinsa, erotetuksi sieltä. Hänestä olin tehnyt epäreilusti. Näillä ihmisillä on erilainen oikeuskäsitys.

LL. Tuli iholle Nokian lukion käytävällä, kun olin debunkannut hänet ja oikeiston filosofian tunnilla sanomalla, että Suomessakin on rikkaita. Tiesi jotain tilanteestani alempien oppiasteiden tuttujeni kanssa ja kysyi vihamielisesti, oliko minusta oikein paljastaa psykopaatteja. ”Mistä tiedät, että mä en ole psykopaatti?”, hän kysyi minulta. Sanoin että hän varmaan sitten on.

AT. Kiusaaja päiväkodissa (Muitakin lapsia kiusasi minua niissä, ja myös jotkin aikuiset tekivät sitä sen lisäksi etteivät tyypillisesti puuttuneet siihen kunnolla ainakaan. Kerran minut tönättiin päiväkodissa naamalleni, niin että nenästäni alkoi vuotaa verta ja minut vietiin terveyskeskukseen. Poikajoukko sai minut jotenkin sanomaan, että olin kaatunut, mutta äitini ei uskonut sitä. Tapasin monta tulevaa koulukiusaajaani kiusaajina jo päiväkodissa, AT:n lisäksi ainakin MA:n ja JR:n. {Muisto tai valemuisto jonkin kiusaajani sanoista ala-asteella: ”Me ei edes tiedetty, miks me kiusattiin sua päiväkodissa. Meidät vaan käskettiin tekemään niin.” Antoivatko kiusaamistani mahdollisesti koordinoineet aikuiset kiusaamisessani tapahtua ”orgaanisen kiusaamisen ajan”, kun kyse oli tyttöjen suosiosta koulussa?}) ja yläkoulussa. Hän ylpeänä muille pojille Nokianvirran koulun pukuhuoneessa: ”Mä kiusasin sitä päiväkodissa.” Kiusasi tai yritti kiusata minua pukuhuoneessa myös siitä, että suuni jää auki täysin rentona. (Pikkulapsena äitini kerran käski minua pitämään suuni kiinni neuvolatarkastuksessa, jotta tätä vaivaa ei huomattaisi. Hän ei kai halunnut kuulla moitteita lapsen kasvatuksesta ja kodinhoidosta.) Kerran yläkoulussa AT töni minua ja kun puolustauduin, hän yritti potkaista minua kiveksille.

JA. Kiusasi minua noin kahden vuoden ajan alakoulussa käyden vähän väliä fyysisesti kimppuuni. Muun muassa hyökkäsi selkäni takaa kimppuuni, kaatoi minut ja painoi päätäni maahan, niin että nenäni rutisi. HT ja LK kannustivat häntä kiusaamaan minua. Pyrki tekeytymään hyväksi kiusatessaan minua ja haki välillä mukaoikeutusta teoilleen siitä, että olin itsekin kiusannut. Yksi tyttö luokallamme oli, monimutkaisen tapahtumasarjan jälkeen, luvannut harrastaa seksiä hänen kanssaan, jos hän alkaisi kiusata minua. (LK kertoi, että hän ja muut pojat kiusasivat minua, koska luokkamme tytöt olivat ihastuneita minuun. He eivät siksi hänen mukaansa alkaisi seurustella heidän kanssaan. Joku oli vienyt minulta muistin asiasta. Hän sanoi, että he lopettaisivat kiusaamiseni, jos joko alkaisin seurustella kyseisen tytön kanssa tai loukkaisin häntä. Valitsin jälkimmäisen. Kävin kutsumassa häntä huoraksi LK:n ohjeen mukaisesti. En ollut ihastunut häneen enkä muistanut, kuinka hän oli joskus ollut auttavainen minua kohtaan. Enkä myöskään muistanut seksikokemuksiani. (Niitä oli muutama tyttöjenkin kanssa.) Lisäksi suutuin, kun yksi luokkamme tyttö kertoi hänen kieltäneen muita tyttöjä puhumasta minulle. JA sanoi minulle yhdessä tilanteessa, ettei kiusannut minua oikeasti siksi, että olin loukannut tyttöä, vaikka esitti tekevänsä niin. Hän mahdollisesti (ei 100-prosenttisen varma muisto) myös kielsi ketään kertomasta tytölle syytä siihen, että olin loukannut tätä kuultuaan siitä mahdollisesti vasta myöhemmin ja valehteli tälle myöhemmin, ettei ollut tiennyt. (Päivitys 10.1.2024: Muisto JA:sta kovistelemassa minua ja vaatimassa olemaan kertomatta tytölle tuntuu lähes kristallinkirkkaalta. Myöhemmin tyttö vaati minua kertomaan, oliko JA ollut siellä, kun LK ohjeisti minua loukkaamaan häntä. En muistanut enkä osannut vastata. JA:kin saapui paikalle ja kiisti sen. Siitä, oliko hän kuullut siitä myöhemmin, ei puhuttu. En muista JA:n kommentoineen minulle asiaa ja mahdollista yllätystään mitenkään. Hän oli myös viettänyt paljon aikaa LK:n ja HT:n seurassa silloin…) LK ei pitänyt lainkaan lupaustaan lopettaa kiusaamiseni. Unohtelin itse pitkän tilanteen aikana, miten se oli alkanut. Muistiani kai vietiin. Kerran tai kaksi tajusin tulleeni ansoitetuksi, mutta en pystynyt myöntämään sitä kunnolla itselleni. Hyökkäsin tyttöä vastaan sanallisesti sen sijaan, että olisin kertonut hänelle, mitä oli tapahtunut.)

MH. Kiusaaja ala-asteella. Kerroin hänelle kouluhammaslääkärin aulassa sanoneeni hammaslääkärille, että olen jo luokkani suosituin poika, kun tämä oli yrittänyt saada minut oikomishoitoon sanomalla, että tytöt tykkäisivät minusta enemmän silloin. Haapanen alkoi töniä minua ja vaati minua sanomaan, etten ole tyttöjen suosikki. ”Mä oon oikeesti komee toisin ku sä.”, hän sanoi minulle toisessa tilanteessa.

MK. Suuttui yläkoulussa, kun hänen tyttöystävänsä ihastui minuun ja jätti hänet. Pahoittelin, mutta LK yllytti häntä: ”Se on ylpeä siitä.” Tiesi että minulle aiheutettiin muistinmenetyksiä. ”Se vei multa A:n!”, hän sanoi, kun hänen veljensä yritti saada hänet jättämään menemättä mukaan kiusaamiseeni.

SA. Mukana kiusaamassa yläasteella kun minulle aiheutettiin muistinmenetyksiä. Kiusasin häntä itse ala-asteella ajattelemattomasti jonkin verran. Mutta hän ei onneksi ollut hyvä tyyppi silloinkaan. En päässyt kuin huonoon seuraan, jossa sitten kuljin sumussa ja oireilin. Piti natseista yläasteella. Ja ei kai pitänyt juutalaisia pahoina. ”Me ei jätetä sua rauhaan.”, hän sanoi, kun käskin häntä ja JR:aa tekemään niin kasiluokalla. He olivat jättäneet minut yksin tarkoituksenaan vahingoittaa minua, mutta kun elämäni muuttuikin tällöin paremmaksi saatuani uudelleen yhteyden tyttöihin, alkoivat he kiusata minua. ”AT kiusaa sua.”, hän kiusasi minua yläasteella. Häpesin silloin kiusatuksi tulemista.

JK. Otti yläkoulussa riveleistä kiinni, kun ratkoin häntä paremmin älykkyystestitehtäviä matematiikan tunnilla. ”Sä et ole mua älykkäämpi!” Kertoi minulle alakoulussa, ettei hän kiusaa, mutta on itsekäs. Kuului poikiin, jotka eivät ikään kuin olleet kummankaan, minun tai LK:n, puolella, vaan olivat ystävällisiä minuakin kohtaan. En tiedä mitä ajatella hänen kesken jääneiltä vaikuttavista auttamisyrityksistään. Hän muun muassa neuvoi minua hankkimaan masennuslääkityksen yläasteella. Tiesi että minua hypnotisoitiin.

MJ. Läsnä ja kiusaamassa esimerkiksi tilanteessa, jossa JR kuristi minut tajuttomaksi yläkoulun pukuhuoneessa. Ärsyyntyi muiden poikien kanssa LK:n lietsomana siitä, että istuin välitunneilla tyttöjen kanssa ja nauratin heitä. ”Sä olet käenpoika.” ja ”Yhteiskunta ei kehity, jos sunkaltaiset vie naiset.”, hän sanoi minulle ja kertoi, että hänestä tulee lääkäri. ”Luuletko, että mä haluan lääkäriksi auttaakseni?”, hän sanoi, kun puhuimme asiasta pukuhuoneessa. Piti holokaustia siistinä asiana. ”Tiedätkö Juuso, mitä tarkoittaa S:n ryöstö?”, hän myös sanoi minulle viitaten tyttöön joka oltiin oudosti viety minulta. En ymmärtänyt yhtään, mistä hän puhui. Opiskeli Nokian lukiossa, eikä osoittanut katumusta ja oli mukana ainakin yhdessä vihamielisessä käytävätilanteessa jossa kiusaamisestani ja muististani puhuttiin.

MJ2. Luokanvalvojani yläkoulussa. Virnuili vaan, eikä auttanut, kun kerroin hänelle ja muille opettajille epäileväni äitini hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti ja olevan psykopaatti. Kerroin heille, etten muistanut hyväksikäyttöä, mutta pidin äitiäni ällöttävänä. ”Ai sekinkö on psykopaatti?”, ”Sun äidistä ei kyllä usko.” ja ”Eihän tässä vaan ole kyse siitä, että Juuso ei halua tehdä kotitöitä?”, MJ2 väitti vastaan ja kyseenalaisti minua refleksinomaisesti. ”Huomaatteko te jotain outoa MJ2:ssa? Te muut kuuntelette vakavina ja hän virnuilee.”, sanoin muille opettajille. (Kiusaajani kai veivät muistini minulta, kun olin puhunut opettajille. LK ja JR vainosivat minua taukoamatta koulun käytävillä. Minulla ei ollut mahdollisuuksia miettiä tilannettani. Myös äitini saattoi tehdä sen. Hän sai minut kotona unesta hypnoosiin ja kyseli minulta, mitä koulussa oli tapahtunut. Vihasin häntä, enkä normaalisti puhunut hänelle, mutta hypnoosissa minut sai luottamaan keneen vain.) Yksi paikalla olleista opettajista yritti auttaa minua antamalla minulle auttavan puhelimen numeron. Kotona äitini tutki reppuni ja takavarikoi sen minulta. ”Kuka sulle on antanut tämän numeron?”, hän kysyi minulta, kun olin nukkumassa. (Mitenhän hän osasi tehdä sen? En usko, että hän tutki reppuni joka päivä.) ”Ei tee mieli auttaa sua.”, MJ2 sanoi, kun olin ärsyyntynyt hänen käytöksestään. (JR2 ja EH olivat muita, jotka eivät auttaneet. ”Sun elämäs voi muuttua paremmaksi myöhemmin. Se voi tapahtua vaikka mun iässä.”, jälkimmäinen sanoi. ”Tästä paskasta ei ole ulospääsyä.”, olin sanonut äidistäni, kiusaajistani ja MJ2:sta.) MJ2 ei puuttunut koulukiusaamiseen, vaan vähätteli sitä ja syyllisti minua siitä. ”Kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.” Hän suuttui, kun kutsuin LK:a psykopaatiksi. ”Eli LK saa vapaasti kiusata mua, mutta mä en saa kutsua häntä psykopaatiksi?”, kysyin häneltä. ”Se on liian kova rangaistus!”, hän jyrisi minulle. Epäilin häntä psykopaatiksi sen perusteella. ”Maailma ei ole reilu.”, hän myös sanoi minulle. ”Niin, koska sinunkaltaiset tekevät siitä epäreilun.”, vastasin hänelle. MJ2 ehdotti koulun vaihtoa minulle. Kieltäydyin ja sanoin ettei riittäisi, että pääsisin eroon LK:sta, vaan minun pitäisi päästä eroon myös äidistäni. ”Eli kaikki tai ei mitään?”, hän sanoi ja jätti asian siihen. Kukaan opettaja Nokianvirran koulussa ei osoittanut kiinnostusta kotiolojani ja äitiäni kohtaan sen jälkeen, kun olin puhunut asiasta.

[Opettajat siis käyttäytyivät samalla tavalla samassa tilanteessa, kun he olivat auttamatta minua kunnolla. Oliko se vain suomalaista kulttuuria ja kateuden tapaista? Mutta ei naisopettajalla ainakaan olisi pitänyt olla syytä kateuteen? Toinen, täysin hullu, selitys olisi esimerkiksi saatananpalvojiin (sekulaareja ateisteja elämässä jännittävällä tavalla?) kuuluminen ja heidän halunsa, toimintakaavansa, sääntönsä ja palkintojärjestelmänsä? Saattoivatko opettajat jopa aiheuttaa minulle muistinmenetykseni? Tiesivätkö opettajat ennen tilannetta, että kukin tulisi toimimaan niin? Vai löysivätkö he sattumalta toisia saatananpalvojia? Kerroin opettajille jopa epäileväni tulleeni hypnotisoiduksi unohtamaan asioita. ”Eli hypnoosiakaan ei ole olemassa?”, sanoin ärsyyntyneenä MJ2:lle, kun hän suorilta käsin torjui ajatukseni. (Olin joutunut sanomaan samaa psykopaateista.) Miksei minua ohjattu hoitoon, jos kuulostin mielenterveysongelmaiselta? Kaikki heistä eivät myöskään vaikuttaneet pitävän puheitani äärettömän kiinnostavina… Olin lisäksi taatusti niin tosissani ja vakavissani kuin pystyin olemaan… MJ2 ehdotti äitini jututtamista. Sanoin, että se johtaisi vain siihen, että he uskoisivat hänen valheisiinsa, jotka hän kertoisi tietyllä harjoitellulla ja vakuuttavalla äänensävyllään. Sanoin myös, etteivät he ottaneet minua vakavasti, koska kyse oli äidistä eikä isästä. Ja koska äitini ei ollut alkoholisti, ja minä olin hyväkäytöksinen, enkä esimerkiksi viillellyt itseäni. Annoinko heille tekosyyn menemällä, mielestäni teini-ikäiseltä ymmärrettävään ja mistähän ikinä johtuneeseen, antagonisoivaan ”Ette auta mua kuitenkaan!” -tilaan?]

JR2. Opettaja yläkoulussa. Kiusasi minua punastelusta ja jännittämisestä oppitunnilla. ”Mikä sitä vaivaa?”, hän kyseli naureskellen muilta oppilailta. Tulin vihaiseksi ja sanoin: ”Hei JR2, haista vittu.” Hän suuttui ja sanoi, että hänen tekisi mieli vetää minua turpaan. ”Ai tekis vai? Mitä sä sanot poliiseille? ’Kiusasin oppilastani ja kun se puolustautui, löin sitä’?”, vastasin. Tilanne käytiin myöhemmin läpi rehtorin kanssa ja JR2 pyysi minulta anteeksi.

MA2. Opettaja alakoulussa. Ei hankkinut minulle apua, kun kerroin hänelle ja kouluterveydenhoitajalle hakanneeni äitiäni vyöllä ja haluavani lastenkotiin. Olin tällöin alkanut muistaa osittain varhaislapsuuttani. ”Lastenkoti ei ole hyvä paikka sinulle ja mitä ikinä onkaan tapahtunut, teidän täytyy tehdä sovinto.” Pyysin päästä puhumaan ”psykologille tai jollekin”, mutta he eivät järjestäneet sellaista. He kysyivät onko äitini hyväksikäyttänyt minua seksuaalisesti. Vastasin että ei. En muistanut. Kysyin turhautuneena, että eikö millään muulla sitten ole väliä. Kerroin kuristaneeni äitiäni, kun hän tuli jatkuvasti koputtamatta huoneeseeni ja vastasi kieltoihini hyvin ärsyttävästi, että ”Ai tarvitseeko Juuso yksityisyyttä?”. ”Kuristitko sä kovaa?”, terveydenhoitaja kysyi jättäen muun noteeraamatta. ”Niin kovaa kuin pystyin.”, kerroin. Pääni levisi, kun ahdinkoani ei otettu vakavasti. Kerroin kuinka äitini oli huutanut minulle lapsena ja jättänyt minut suojelematta. ”No tekeekö se sitä enää?”, MA2 haastoi minua. Asiakas- ja potilastiedoissani ei ole merkintöjä näistä tapaamisista, vaikka siellä jotain muuta kouluterveydenhoitajilta onkin. MA2 tuli käymään meillä kotona ja sanoi, ettei siellä näyttänyt niin pahalta kuin olin sanonut. Hän keskusteli kahden kesken äitini kanssa. Kuulin äitini kysyvän häneltä, voitaisiinko asia pitää koulun sisäisenä, koska ”yksinhuoltajaäitiin suhtaudutaan niin ennakkoluuloisesti sossussa”. MA2 myös laittoi minut yläkouluun samalle luokalle HT:n ja LK:n kanssa saatesanoilla ”Saatte tehdä sovinnon.” Kyvytön tai haluton näkemään kiusaamisen ja riitelyn ero siis. ”Sä luotat liikaa aikuisiin. MA2 on pedofiili.”, jo kuollut (Hänen naapurinsa ampui häntä kaksi kertaa päähän heidän kerrostalonsa parkkipaikalla.), luokkatoverini HK sanoi minulle, kun olin alkanut kapinoida äitiäni vastaan. En tiedä, miksi hän sanoi niin.

PL. Opettaja alakoulussa. Kiusasi minua punastelusta muun muassa. ”Hyvä kun kiusaatte sitä.”, hän sanoi HT:lle, LK:lle ja JA:lle. Hän kertoi minun muistuttavan hänen vanhaa vihollistaan. PL myös otti minusta kiinni ja läpsi pakaroille LK:n, HT:n ja JA:n läsnäollessa ja mahdollisesti auttaessa. Uhkasin kostaa sen, kun hän olisi puolustuskyvytön vanhus. Heidän on täytynyt aiheuttaa minulle muistinmenetys sen jälkeen.

HK. Epäilen, että hän osallistui punasteluni aiheuttamiseen ala-asteella. ”Minkä värinen on paloauto?”, hän kerran kysyi minulta toistuvasti, enkä ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän kai sai minut tiedostamaan ensimmäisen kerran, että posket voivat tulla punaisiksi, ja syötti mieleeni ajatuksen, että se on jotain kauheaa, jota tulee hävetä. (Opettaako joku tällaisia temppuja lapsille?)

##. Kiusasi minua kai jotenkin, kun olin päiväkoti-iässä. Ala-asteella ollessani hän muistaakseni sanoi minulle: ”Tiiäkkö miks mä en enää kiusaa sua? Koska tässä iässä on mun kannalta parempi olla ystävällinen sua kohtaan.” Muisto tuntuu 99-prosenttisen varmalta. Nimesin hänet siksi noin.

Sukulaisiani muualta: EM2, AM, AM2, MH. Todistivat äitini hypnotisoivan minulle muistinmenetyksen Kolarissa, kun suoraan lastenkotiin menemisen sijaan (Tai siis sinne toisilla keinoilla pääsemisen yrittämisen sijaan. Suunnittelin puukottavani äitiäni, mutta en pystynyt tekemään sitä. HK ehdotti kaupasta varastamista. Jos en jäisi kiinni, saisin ilmaista tavaraa ja jos jäisin kiinni, minut olisi pakko huostaanottaa. Torjuin ajatuksen, koska varastaminen oli minusta väärin. Enkä myöskään mennyt puhumaan lastenkodin työntekijälle, kun HK sitä ehdotti.) olin mennyt MA2:n ja äitini ehdotuksesta ylimääräiselle lomalle mummolaani. Pelkäsin ja epäröin lastenkotiin menemistä. Toivoin sijaisperheeseen pääsyä, mutta MA2:n mukaan niistä oli Nokialla pulaa ja ne oli tarkoitettu muille. Mummolassa AM yritti taivutella minut olemaan menemättä lastenkotiin perustellen sen vain sanomalla: ”Sitten mekään ei enää nähdä sinua”. Pysyin vahvistuneessa kannassani mennä lastenkotiin ja äitini sanoi: ”Mä aivopesen sen.” EM2 kiusasi minua: ”Kohta sä et muista mitään.” Hän oli myös ollessani pikkulapsi todistanut äitini hyväksikäyttävän minua. Automatkalla Nokialle äitini sanoi minulla olleen ”aurinkoinen lapsuus”. ”Oliko?”, sanoin ja uskoin sen. Myllyhaan koulussa luokkani pojat kyselivät, mitä sukulaiseni olivat tehneet minulle. En enää halunnut lastenkotiin, vaan olin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. HT oppitunnin alussa MA2:lle: ”Ne aivopesi sen.” MA2 vastasi: ”Sitten aivopesi! Pääasia että tekee läksynsä.” Olin aiemmin protestina lopettanut läksyjen tekemisen, kunnes pääsisin lastenkotiin.

Äitini antoi myöhemmin merkkejä, joita en muistamattomana tajunnut, siitä että hän tiedosti täysin, mitä oli tehnyt minulle ja oli tyytyväinen tilanteeseen. Lukioiässä ollessani kotona hyppytunnilla hän kysyi, mikä tunti minulla oli seuraavaksi. Vastasin että psykologian. Hän sanoi siihen vain hykerrellen: ”Oidipuskompleksi.” Kerran TV:ssä kerrottiin Fritzlin tapauksesta. ”Oonkohan mäkin noin sairas…”, äitini sanoi. Toisella kerralla TV:ssä kerrottiin Ahon hallituksen leikkauksista 90-luvun lamassa ja äitini sanoi elämäni menneen pilalle niiden takia. Hän siis tiedosti elämäni olevan hyvin huonoa ja mahdollisesti viittasi siihen, kuinka minua ei saatu pikkulapsena pelastettua häneltä (hänestä ehkä vai tuskin lamaleikkausten takia). Minulla ei ollut tapana katsoa televisiota äitini kanssa, mutta vilkaisin sitä usein eteisestämme poistuttuani huoneestani, jossa normaalisti vietin lähes kaiken aikani. ”Oon mä saanut sen nyt säälimään mua.”, kuulin äitini sanovan puhelimessa siskolleen EM2:lle (Hän oli läheisissä väleissä vain tämän kanssa, puhui tälle aina tietyllä tavalla, eikä hän juuri soitellut muille.), kun olin yläasteiässä. Minulla oli silloin vaihe, jolloin säälin häntä, koska hän teki kahta työtä. Vajosin välillä pitämään elämääni normaalina unohtaen kaiken, mitä siitä puuttui.

[Kiusasin itse ala-asteiässä myös erästä poikaa jonkin aikaa koulun ulkopuolella. Ennen sitä AB sanoi näyttävänsä minulle, mitä sadismi on, ja saavansa minut kiusaamaan häntä. Rajuin kiusaamistilanne oli hänen houkuttelemisensa juomaan purovettä sanomalla sen olevan ”taikavettä”. DB oli siellä veljensä kanssa ja sanoi minun nyt tietävän millaista on kiusata. Kiusasin, koska se tuntui hyvältä. Ihminen voi olla vaikka missä tilassa. En saanut aloittaa elämääni viisaana ja hyvänä.

Päiväkoti-iässä kiusasin toisen pojan kanssa hänen veljeään. Laitoimme hänet leikkipuistossa vaijeriradan renkaan kyytiin jotenkin niin, että hänen päänsä raapaisi matkalla maata. Tapahtunut yllätti ja säikäytti minut. Pyysin häntä tekemään minulle jotain kostoksi ja olemaan kertomatta vanhemmilleen tapahtuneesta, jotta äitini ei saisi tietää eikä suuttuisi minulle. Hän ei muistaakseni tehnyt minulle mitään. Äitini sai tietää ja katumus ei ikinä riittänyt hänelle... Toisella veljellä oli tapana kiusata myös minua. ”Sä kiusaat ite!”, JH pääsi sanomaan ja tekeytymään oikeamieliseksi tekojeni myötä.

Ala-asteiässä ryhdyin muutaman kerran koulumatkalla heittelemään yhtä luokkani poikaa lumihankeen wrestling-tyylillä, vaikka hän pyysi olemaan tekemättä niin. DB oli tehnyt samaa minulle. Se vain nousi minusta. Annoin JA:lle tekosyyn ”puolustaa” kyseistä poikaa. Hän lienee ollut läsnä yllämainituissa pukuhuonetilanteissa, luultavasti tiesi muistinmenetyksistäni ja oli myös ala-asteella kerran ”LK:n puolella”. {Yhdellä välitunnilla yläasteella hän alkoi puhua ärsyttävästi parodisella romaniaksentilla eikä lopettanut, vaikka pyysin… Hän on uskoakseni etniseltä taustaltaan osittain romani. En ikinä huomannut sitä lapsena.}

Ala-asteiässä kiusasin hiukan yhtä serkkuani hänen veljensä kanssa. He myös kuristivat minut tajuttomaksi ja muistittomaksi kerrottuaan heidän vanhempiensa hyväksikäyttäneen heitä seksuaalisesti. He eivät olleet valmiita kääntymään vanhempiaan vastaan. Kerran ala-asteiässä pakastin kalastamiamme kaloja elävänä hänen veljensä kanssa makaaberia tai sadistista nautintoa tuntien. Se oli minun ideani. Kaduin sitä myöhemmin elämäni pahimpana tekona.

Kerran alakouluiässä joku naapurustoni pojista heitteli keppejä minua vanhemman kehitysvammaisen pojan polkupyörän pinnojen väliin. Menin mukaan ja kaadoin tämän. Hänelle ei onneksi käynyt pahasti.

Päiväkoti-iässä kiusasin kissaamme pelottelemalla sitä. Käärin sen peittoon, jotta se ei voisi raapia minua, ja pelottelin sitä karjumalla ja irvistelemällä. Sen jälkeen lopetin ja rauhoittelin sitä. Ja sitten järkytin kissan perusteellisesti tekemällä saman uudelleen. Äitini oli käyttäytynyt vastaavalla tavalla minua kohtaan. Samoin naapurustoni kiusaajat. Muistan AB:n luvanneen olla kaverini tai lopettaa kiusaamiseni, jos alkaisin kiusata kissaamme, mutta olinkin jo tehnyt sitä. (Myöhemmin kyseinen kissa hyökkäsi kimppuuni ja raapi pääni arville, kun olin mennyt silittämään sen pentuja sen nukkuessa.)

Äitini, sukulaiseni, naapurini, luokkatoverini, opettajani, terveydenhoitokontaktini… Pahuus siis vyöryi elämääni montaa reittiä. Mutta oliko sillä kaikella yhteinen alkulähde?

Ala-asteiässä välillä kiusasin ja olin ilkeä myös toiselle serkulleni. Minua usein ärsytti, kuinka äitini oli ystävällisempi häntä kuin minua kohtaan. Kerran rikoin hänen leijansa, jota olimme monta päivää lennättäneet yhdessä. Ilkeys vain nousi minusta. Olen myöhemmin epäillyt hänenkin äitinsä olleen ”zombi”. Minulla oli myös näyn kaltainen kokemus tästä serkustani, jonka voisi tulkita viestittävän hänenkin muuttuneen myöhemmin käveleväksi kuolleeksi. Pyrkiiköhän joku hävittämään sukuni?]